Kennel Nordysak Show Siberian Huskies  
 
   
 
Alma Off Snow 2013, 14.9.2013

 
Kisakausi avattiin virallisesti meidän osalta Ylikiimingissä Alma Off Snow 2013 kilpailussa. En ole vielä aloittanut varsinaisia treenejä. Ilma on ollut niin lämmin ja kostea. Koirilla oli peruskuntona ainoastaan palloleikit tarhassa ja jokunen pyöräilylenkki, mitä olen viileämmillä säillä niiden kanssa tehnyt. Silti ajattelin että lähden ihan kokeilumielellä kisaamaan. Täytyyhän minun saada harjoitusta kisakärryni kanssa. :)

Lähdimme matkaan ystäväni Heidi Pulkkisen (kennel Amysah) kanssa edellisyönä. Olimme päättäneet tehdä extreme-matkan: ajaa yöllä kisapaikalle, ajaa kisa läpi ja jatkaa samoilla silmillä automatka takaisin kotiin. Auto oli varsin täynnä, molempien kisatiimit, kisakärryt ja kaikki tarvittava tavara.

Halusin kisan olevan varma kokemus Tyralle ja Naomille, joten päätin laittaa ne pyöräkoiriksi. Lenkki, 3,6km, ajettiin kahteen kertaan läpi, mutta meidän tiimin osalta molemmat kierrokset eivät menneet putkeen. Ihmettelin lähtöviivalla, että kylläpä seison oudossa asennossa, mutta kun lähtölaskenta jo kävi, en ehtinyt tarkastamaan kärryäni. Niinpä pinkaisimme matkaan.

Koirat juoksivat hyvän ja tasaisen juoksun ja välillä minusta tuntui, ettei kesäkautta välissä ollutkaan. Välillä minusta tuntui, että kärry jarruttaa kulkuamme, mutta eihän tuollaisella vauhtiradalla ehdi sitä tutkimaan ja tärkeämpää oli pystyssä pysyminen. Tärkeintä oli että koirat tekivät rennon ja iloisen suorituksen.

Kun laitoin ensimmäisen kierroksen jälkeen koirat ketjuihin lepäämään ja tarjosin niille vettä, kaikki olivat niin onnellisia, hännät vaan heiluivat. Nyt minulla oli aikaa tutkia tarkemmin kärryänikin. Ja mitäpä sitten näinkään, toinen starttimme oli vaakalaudalla! Kärry oli vaurioitunut aikaisemmin, en tiedä missä, sillä en ole törmännyt sillä. Vasen astinlauta oli vain parin sentin korkeudella maasta ja vasen takarengas aivan vinossa. Näinollen jarrupalakin otti kiinni renkaaseen jarruttaen koko ajan. Minua niin harmitti, mutta päätin kuitenkin lähteä toiselle kierrokselle. Oltiinhan sentään tultu tänne saakka ja koirista uusi kierros ei ainakaan olisi kiinni.

Toinen kierros meni tiimiltämme erinomaisesti. Vauhti oli edellistä kierrosta hitaampi, mikä ei ollut ihme. Kärry jarrutti koirien menoa joka askeleella. Mielestäni koirat tekivät hurjan työn. Jos ensimmäinen kierros oli sprinttiajoa, niin tämä oli kyllä voimanvetoa. Ylämäet tuntuivat raskaalta, aivan kuin olisin seisonut jarrulla. Välillä kuulin, kun astinlauta löi kipinää uran kiviin.

Kisan jälkeen muutamat katsojat ja valokuvaajat tulivat sanomaan että kärryni näyttää jotenkin hassulta. Ja hassulta se ajo tuntuikin. Onneksi sain kärryni heti huoltoon. Osaavissa käsissä se korjaantuu varmasti vielä syksyn muihin kisoihin.

Palkintojenjaossa en voinut muuta kuin hymyillä. Valjakkomme oli kisan toiseksi nopein ja tytöt saivat tuloksekseen REK2. Tulevaisuudessa Tyra ja Naomi ovat oikeutettuja osallistumaan näyttelyssä myös käyttöluokkaan.

Nyt alkaakin sitten jännittäminen koska kisavaljakosta puuttuneiden Allyn ja Gian laskettuaika lähenee. Voi kuinka paljon odotankin pikkuisia!

Takaisin uutisiin.


Our first race of the season was the Alma Off Snow 2013 race held in Ylikiiminki. I haven't really started training the dogs yet, because the weather's been so warm and humid. The dog's had been playing with a ball and for a few times ran with me biking with them when the weather's been cooler. Still, I thought I'll participate as a practice. After all, I need to learn to drive my racing cart. :)

I travelled through Friday-Saturday night to the race with Heidi Pulkkinen (kennel Amysah). We'd decided to Extreme-travel: drive the night to the race, participate on the race and head back home again without sleep. The car was fully loaded, dogs, carts and all equipment.

I wanted the race be a safe experience for Tyra and Naomi, so I decided have them running in wheel. The race was 2 x 3,6km, and for our team both rounds didn't go so well. On the first start I felt like I'm standing unevenly on my cart, but as the countdown was already going, I had no time to check if there's something wrong with it.

The dogs ran a good run, and at time I felt there was no summer in between seasons. Still, I felt like the cart is slowing our movement, but the speedy trail it was, there was no chance to check up on it. I had to concentrate on keeping my balance standing on it. The main thing was that the dogs had a great time.

After the fist lap I had the dogs cooling down, drinking water. Everyone was so happy with tales waggling. Now that I had time to take a look on my cart, I realised it's broken, and I didn't know if I could start the second lap. The footboard had dropped and the left back tyre was askew. The cart was still in such condition I could start the second lap. After all, travelling all the way to Ylikiiminki, and with happy dogs, I decided not let such a little thing bother me.

The second lap went great, although dogs ran a bit slower. No wonder, as the cart slowed running on each step. I thought my team did an excellent job. If the first lap was a sprint run, the second was weight pulling. The climbs seemed hard for them and occationally the broken footboard hit the ground.

After I finished a few people came telling me the cart looked a bit funny as I'd droven by. And driving it felt funny too! Luckily I was able to take it to a friend who can fix it. I'm sure it'll be as good as new before other races this autumn.

At the end I couldn't but smile. My team was the second fastest at the race and Tyra and Naomi got a great REK2 result for their effort. With this result, both girls are allowed to participate on working class in dog shows in the future.

Now after the race it's time to concentrate on Ally and Gia. Both girls's are getting closer to their due date and I can't wait for the little ones to be born.






Back to news.
 
Alma Off Snow
 
     
 
 
  Kennel Nordysak Show Siberian Huskies